Olipas tänään kylmä syksyinen aamu! Heräsin aikaisin kellonsoittoon, tai kaikki meillä kyllä siihen heräsi vaikka ei ollut kuin minun tarkoitus... Kun on tottunut nukkumaan kello 9:n asti useimpina aamuina niin eihän sitä osaa aavistaakkaan että minua se kello soitattaa ylös tällä kertaan! Sen enempää kertomatta todettakoon että jännityksen kutina jatkuu vielä tovin! Saapi nähdä miten loppuu... Hmm...
3 kommenttia:
No jo on! Ei vieläkään kuulla, ei kai sitten auta kuin odottaa...
Hienot lyhdyt! ;O)
Kauniit lyhdyt! Nyt rupesin jo minäkin jännittämään, mitä sinä jännität...
Lähetä kommentti